No juu, halusimme aloittaa simppelillä lämmittelykysymyksellä. Jokaiselle Salvador Dalin (1904-89) töitä vähänkin tuntevalle tämä oli tietenkin helppo nakki. Olisihan surrealismin suurvisiiri jotain näinkin hulvatonta saattanut maalata, muttei kuitenkaan. Kyseessä on Midjourneyn eli tekoälypohjaisen kuvanlyöntityökalun luoma humoristinen tulkinta mestarin klassikkoteoksesta Muiston pysyvyys (1931). Promptissa eli kehotteessa pyysimme tekoälyä jäljittelemään maalauksen asetelmaa ja tyyliä, mutta korvaamaan alkuperäisteoksen sulavat taskukellot pitsoilla. Ilman tätä vaihtoa jäljitelmä olisi saattanut jonkun hyväuskoisen jopa harhauttaa. Harjaantuneempi katsoja olisi sen sijaan tunnistanut huijauksen myös tekoälylle tyypillisestä signeerauksen puuttumisesta ja maalauksen pinnan muovimaisesta silkoisuudesta.

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Lastenmekosta ensimmäisenä silmään osuva klassinen Unikko-kuosi on ehtaa Marimekkoa ja mekon värimaailmakin vaikuttaa autenttiselta. Mutta entäs nuo silmät? Ne eivät taida olla ihan brändin mukaiset, eihän.

Tämäkin kuva on tekaistu Midjourneyllä hyödyntämällä referenssikuvana aitoa Unikko-lastenmekkoa ja pyytämällä tekoälyä suunnittelemaan siitä version, jossa kuosiin on lisätty silmäkuvio.

Hmm… Nopealla silmäyksellä kuvan rakennuksesta erottaa Alvar Aallon arkkitehtuurille ominaisia tunnuspiirteitä, kuten suuret ikkunapinnat, maanläheisen värimaailman ja runsaan puunkäytön. Tarkempi silmäily paljastaa talosta kuitenkin useita hämmentäviä ja hassuja yksityiskohtia, jotka ovat tekoälylle tyypillisiä virheitä. Mitäköhän rakennusmestari sanoisi esim. kaikista noista piipuista?

Tässäkin tapauksessa kuva on toteutettu Midjourneyllä, jolle on annettu referenssikuvaksi Alvar Aallon Tammisaareen 1970 kirjailija Göran Schildtin perheelle suunnittelema Villa Skeppet. Tekoälyä on pyydetty luomaan oma versio talosta jäljittelemällä sen tyyliä, mutta laittamalla elementtien paikat uusiksi ja lisäilemällä rakennukseen siihen kuulumattomia ulokkeita.

Kantritähti Bobby ”Bullseye” Hendrickson on keksitty hahmo, ja molemmat musiikkinäytteet on luotu Sunolla, tekoälypohjaisella musiikityökalulla. Ei äkkiseltään arvaisi, vai mitä? Omaperäiseksi laulua ei voi kehua, saati hitiksi, mutta eipä tuo korviinkaan satu. Sanat eivät osu häränsilmään, vaan eivätpä kantrikipaleissa lyriikat tuon kummoisempia usein ole.

Tosiasia on, että nykyisillä tekoälysovelluksilla jopa epämusikaalinen ja laulutaidoton pystymetsäläinen pystyy helposti tuottamaan aidon kuuloisia lauluja sanoituksineen, melodioineen ja sovituksineen. Keskinkertaisia ja kliseisiä luultavasti, mutta silti.

Tuoreimpien arvioiden mukaan jo runsas kolmannes suoratoistopalveluihin päivittäin ladatusta musiikista onkin tekoälyn tekemää, ja määrä kasvaa (HS/23.1.26). Teoston tuoreen tutkimuksen mukaan myös 35 prosenttia suomalaisista musiikin tekijöistä hyödyntää tekoälyä työssään. Täysin aidon musiikin erottaminen tulee siis jatkossa vain vaikeutumaan.

Kumpikin videoista tekaistiin parissa minuutissa Kling 2.1. videogeneraattorilla. Lähtökohdaksi annettiin aito kuva tieteilijäkaksikosta Heurekan laboratoriossa ja tekstiohjeeksi: ”Miehet hymyilevät kameralle ja alkavat tanssia. Duon tanssiliikkeet ovat samanaikaisia ja taidokkaan sulokkaita.” Noh, tanssin sulokkuudesta voidaan olla montaa mieltä, ja videot on helppo tunnistaa tekoälytekeleiksi mm. vartalon mittasuhteiden ja kasvonpiirteiden vääristymien, käsien koon vaihtelun, ihon muovimaisuuden, silmien outouden, hiusten jäyhän liikkeen ja taustaelementtien yllättävien muutosten takia. Kaikki tyypillisiä tekoälyn kavaltavia virheitä.

On kuitenkin kuumottavaa ajatella, että varsin pienellä lisäpanostuksella nykyisten videogeneraattorien avulla saisi työstettyä deepfakeja eli syväväärennöksiä, joita kukaan ei erottaisi aidosta videosisällöstä.